Joulun ajan suunnitelmat menivät uusiksi sairasteluiden vuoksi. Olen ollut kuumeessa, kurkkuni on ollut kipeä, minulla on silmätulehdus, yskin jatkuvasti ja nenä vuotaa. Pikkuhiljaa alkaa helpottamaan viikon sairastelun jälkeen. Toivottavasti ihana aurinkoinen sää jatkuu huomennakin, sillä haluan jo jälleen ulkoilemaan.

Jouluaaton päivällispöytään valmistin naudanpaistin kaveriksi kirsikka-puolukkarelissiä, jonka ohje on muunnos amerikkalaisesta kiitospäivän aterialla tarjottavan karpalo-kirsikkarelissin reseptistä. Ollessani Yhdysvalloissa osallistuin työpajaan, jossa valmistimme yhdessä muiden ulkomaalaisten kanssa kiitospäivän aterian amerikkalaisrouvien ohjauksessa. Karpalorelissi oli yksi tuon aterian suosikeistani.



Kirsikka-puolukkarelissi

5 dl kivettömiä pakastekirsikoita
1 dl puolukoita
1 dl rusinoita
1 sitruuna
1 appelsiini
2 dl sokeria
2 rkl valkoviinietikkaa
1/2 tl kanelia
1 tl quatre épices -maustesekoitusta (muskottipähkinää, neilikkaa, inkivääriä ja kanelia)

Kuori ja paloittele sitruuna ja appelsiini sekä poista niistä siemenet. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keitä seosta reilu puoli tuntia välillä sekoittaen. Anna jäähtyä.

Joyeux Noël!

Rouva Suklaapullan saa suhteellisen helposti hetkellisen hermoromahduksen partaalle antamalla tehtäväksi etsiä maustetta, jota ei kulloinkin kyseessä olevassa maassa yleisesti tunneta. Vajaa viikko sitten etsin jauhettua pomeranssinkuorta mielessäni äitini käyttämällä reseptillä leivotut piparkakut. Ajattelin aloittaa etsinnät lähialueeni isoimmasta supermarketista. Maustehyllyllä hikikarpalot kuitenkin alkoivat nousta otsalleni, sillä haluttua maustetta ei näkynyt. Ilmeisesti päivittilen ongelmaani liiankin kuuluvaan ääneen mukana olleelle ystävälleni, sillä eräs rouva tarjosi apuaan. Hänen vinkistään jatkoin pomeranssinkuoren etsintään seuraavana aamuna kotikaupunkini torilta. Valmistauduin ostosmatkaan huolellisesti kirjoittamalla haluamani mausteen nimen ranskaksi pienelle paperilapulle molemmilla vaihtoehtoisilla nimillä. Esitin asiani huonolla ranskan kielelläni maustekauppiaalle, jonka naamasta näki, että hän piti minua vähintäänkin puoliksi höyrähtäneenä. Onneksi jonossa takanani ollut herramies liittyi keskusteluun ja kertoi myyjättärelle pomeranssin todellakin olevan olemassa. Jauhettu pomeranssinkuori jäi kuitenkin löytymättä.

Tällä kertaa piparkakuilla oli sen verran kiire, etten ehtinyt pyytää ketään lähettämään tarvittavia mausteita Suomesta. Piparkakut leivoin viime viikonloppuna ja osa niistä on jo annettu lahjaksi. Jauhettua neilikkaakaan ei tähän hätään löytynyt, ja pipareihin sujahti hieman väkipakolla myös muskottipähkinää. Toivottavasti piparkakut maistuvat vastaanottajilleen, vaikka en kaipaamaani makua saavuttanutkaan.

Piparit vietiin kierrätyslasipurkeissa tyttären tarhan tätien kahvitauolle.

Piparkakut

200 g sokeria
2 kananmunaa
1 1/2 dl tummaa siirappia
200 g luomuvoita
2 tl kanelia
2 tl inkivääriä
2 tl neilikkaa
2 tl pomeranssinkuorta
600 g luomuvehnäjauhoja
1 tl soodaa

Kuumenna siirappi, mausteet ja voi kiehuvaksi ja anna seoksen jäähtyä. Vatkaa kananmunat ja sokeri kevyesti ja lisää mausteseokseen. Sekoita sooda vehnäjauhojen joukkoon. Lisää jauhoseos taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan levätä jääkaapissa vähintään yön yli. Paista pipareita 200 asteessa.

Viime viikonloppuna kutsuimme unkarilaiset ystävämme luoksemme pikkujoulupäivälliselle. Suomalaisia perinneruokia päivällispöydässä edustivat porkkana- ja perunalaatikko. Porkkanalaatikko sai selvästi perunalaatikkoa paremman vastaanoton. Lisäksi tarjosimme naudanpaistia, marinoituja papuja ja fetajuustoa, vihersalaattia sekä kirsikkarelissiä.

Marinoidut pavut

150 g vihreitä papuja
200 g kikherneitä
2 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
200 g fetajuustoa

1/2 dl ananasmehua
1/2 dl rypsiöljyä
1/4 dl dijonsinappia
1/2 rkl sokeria
1/4 tl chilipippuria
1 rkl sitruunamehua
Pari tippaa tabascoa

Keitä papuja muutaman minuutin ajan. Jäähdytä pavut. Hienonna sipulit ja kuutioi fetajuusto. Valmista marinadi ja sekoita se papujen joukkoon. Anna papujen maustua jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

Ohje Valio.

Marraskuun loppupuoli oli tavanomaista kiireisempi, enkä kyllä taida tylsistyä joulukuunkaan aikana. Ystäväni osti äitiyslomansa alkamisen kunniaksi lentoliput Pariisiin ja tuli tapaamaan meitä. Vietimme yhdessä erittäin mukavat kolme päivää. Tutustuimme hieman pikkukaupunkiimme ja sen lähiympäristöön sekä kävimme Pariisissa. Pariisissa vain kävelimme ympäriinsä näkymiä ihaillen ja piipahdimme muutamassa levykaupassa.


Aloitin eilen jouluvalmistelut oikeastaan pikkuisen pakon edestä. Keitin porkkanasosetta porkkanalaatikkoa varten, sillä reilu viikko sitten ostamani porkkanat alkoivat jo hieman nahistua. Joulukortit jäävät kyllä tänä vuonna askartelematta, vaikka aloitinkin niiden ideoinnin kuukausi sitten. Aika vaan ei tunnu riittävän. Huomenna lähdemme joulumarkkinamatkalle Heidelbergiin Saksaan, ja voinkin siis lisätä ostoslistalleni makeisten seuraksi joulukortit.

Tämä päivä ei kyllä alkanut oikein mukavasti. Päätin lähteä erään järjestön kansainvälisen äitiryhmän tapaamiseen, vaikka ulkona satoi aika rankasti. Kaduin päätöstäni heti alkumetreillä, sillä olin lähes läpimärkä rautatieasemalle päästyäni. Määräasemalla hissi ei toiminut, ja sain retuuttaa portaita pitkin junaradan toiselle puolelle sekä portaita pelkäävän tyttären että rattaat. Sain mukavan hien pintaan tuon jumppatuokioni päätteeksi. Tapaaminen oli hieman vaisu, sillä paikalla oli lisäkseni vain yksi äiti sekä ryhmää organisoivat rouvat. Jutustelu sujui kuitenkin ihan leppoisasti, kunnes toinen rouvista muuttui hyökkääväksi. Rouvan mielestä minulla on lojaalisuusongelma järjestöä kohtaan, sillä osallistun järjestön päivällisten sijaan erääseen toiseen samaan aikaan olevaan tapahtumaan, johon tyttärenikin on tervetullut. Järjestön päivälliskutsut ovat vain aikuisille, ja tyttärelle olisi siis pitänyt löytää lapsenvahti. Kiukkuuntuneena kävelin koko matkan kotiin vesisateessa. Kotimatkalla mietiskelin, että olen onnellinen ilman tuota ryhmääkin. Äitiryhmä oli kyllä oman aikansa tärkeä viikottainen tapahtuma, mutta nyt se on oikeastaan menettänyt merkityksensä. Minulla on tällä hetkellä mukavan paljon muitakin aktiviteetteja, joten tuntuu turhalta kiusata itseään käymällä ryhmän kuihtuneissa tapaamisissa. Arvostan kyllä rouvien vapaaehtoistyötä, mutta rajansa on silti kaikella. Olen antanut oman panokseni osallistumalla ryhmän toimintaan, mutta nähtävästi se ei riitä. Tauko on siis paikallaan.

Kävimme eilen kävelyllä Luxembourgin puistossa Pariisissa. Pirteän raikas sää yllätti meidät kylmyydellään. Hetken ajan näytti lupaavalta, ja luulinkin, että saisimme nauttia lumisateesta retkemme päätteeksi. Lopulta taivaalta hiljakseltaan tipahdelleet lumihiutaleet muuttuivat räntäsateeksi. Päin naamaa piiskannut räntäsade kyllä lievitti tehokkaasti viime viikolla vaivannutta koti-ikävää. Olen kieltämättä hieman kateellinen kaikille lumikinosten keskellä tarpojille.

Räntäsade ei yrityksistä huolimatta tallentunut kameran muistikortille. Harmaan tunnelman kuvasta voi kuitenkin aistia.

Painonhallintaprojektini on saanut uutta puhtia liityttyäni Kiloklubiin, joka muuttui jokin aika sitten ilmaiseksi. Paino on laskenut hyvää vauhtia verrattuna aikaisempaan. Olen vakuuttunut, että ruokavalioni on muuttunut hieman paremmaksi Kiloklubin ruoan laatupalleroiden ansiosta.

Täällä on syöty esimerkiksi näin:

Maissihiutaleita ja rasvatonta maitoa 150 kcal
1 viipale sekaleipää, tuorejuustoa ja paprikaa 65 kcal

Tomaatti-linssisosekeittoa 260 kcal
2 viipaletta sekaleipää, keittokinkkua, paprikaa ja kevyttä Camembert-juustoa 205 kcal
Keksi ja kahvia 70 kcal

Kikherne-kasvispataa 225 kcal
Salaattia, tomaattia ja salaatinkastiketta 70 kcal
Pinjansiemeniä 110 kcal
Lasillinen punaviiniä 85 kcal

3 hapankorppua ja tuorejuustoa 160 kcal
Teetä

Yhteensä 1400 kcal

Vietin sunnuntain lähes kokonaan keittiössä aamuista torireissua lukuun ottamatta. Sain kerrankin rauhassa laittaa ruokaa. Kun mies kaiken lisäksi tiskasi, oli päivä täydellinen. Iltapäiväkahvin kanssa nautimme gluteenitonta karpalo-päärynäpaistosta, jonka valmistin Martha-tädin ohjetta mukaillen. Päivälliselle tein kasvissyöjälle sopivan version Kotilääkäri-lehden munakoisolasagnesta. Keitin myös suuren kattilallisen hernekeittoa alkuviikon murkinoille. Makeannälkää lievittämään kokeilin kotitekoista mantelikrokanttia Elämä makeaksi -blogin ohjeelle, mutta lopputulos ei ollenkaan muistuttanut esikuvaansa Daimia.



Karpalo-päärynäpaistos

3 kiinteää päärynää
Karpaloita
1 rkl sitruunamehua
Sokeria

Gluteeniton muruseos

1 1/4 dl gluteenitonta jauhoseosta
110 g suolatonta luomuvoita
1 1/4 dl sokeria
1 tl kanelia
2 1/2 dl luomutattarihiutaleita
Hyppysellinen suolaa

Vaniljajäätelöä

Kuori ja viipaloi päärynät. Laita päärynät kulhoon ja lisää sitruunamehu. Lisää karpalot ja maun mukaan sokeria. Sekoita hyvin. Jaa seos kuuteen uuninkestävään annosvuokaan. Valmista muruseos. Vatkaa kylmä voi ja gluteeniton jauhoseos sekaisin. Lisää sokeri, tattarihiutaleet, kaneli ja suola. Vatkaa, kunnes aineksista muodostuu isoja möykkyjä. Päällystä kulhot muruseoksella. Paista 175 asteessa reilu 30 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön kanssa.

Alkuperäinen resepti.

Viikko sitten sunnuntaina kävimme unkarilaisten ystäviemme kanssa tutustumassa Saint-Jean de Beauregardin linnaan. Harmaasta taivaasta huolimatta linnan puutarhassa ja kasvimaalla oli mukava kävellä. Ystäviemme vahtiessa tytärtämme kävimme miehen kanssa opastetulla kierroksella linnassa. Ihmettelimme myös linnan kyyhkyslakkaa, jossa oli aikoinaan 4500 kyyhkystä. Kyyhkysiä sekä niiden munia käytettiin linnassa ravinnoksi, mutta lisäksi kyyhkysten ulostetta hyödynnettiin lannoitteena linnan pelloilla. Vuodessa kyyhkyset tuottivat yhteensä jopa 9000 kg lannoitetta. Kierroksen heikkous oli sössöttävä opas, jonka puheesta en saanut sanaakaan selvää. Onneksi kuitenkin katseltavaa riitti.


Linnakäynnin jälkeen jatkoimme iltaa ystäviemme luona. Söimme isännän valmistamaa unkarilaista perunapataa ja pieniä sämpylöitä. Tyttäremme viihtyi kylässä ja oppi unkaria yhden sanan, jota on toisteltu kotonakin koko viikon ajan.


Tänään kävimme katsomassa lapsille ja lapsenmielisille suunnatun musiikkiesityksen. Esitys oli osa kotikaupungissamme tämän viikon käynnissä ollutta lasten kulttuuritapahtumaa. Muutoin päivä on kulunut pyykkiä pestessä ja suunnitellessa matkaa joulumarkkinoille Saksaan.

Tänään aamulla piipahdimme joululahjaostoksilla. Kävimme lelukaupassa ja ostimme tyttären joululahjan. Lahjaostos oli tämän vuoden ensimmäinen ja samalla viimeinen, sillä perheessämme lahjoja saavat vain lapset. Itseäni hemmottelen jouluna hyvällä ruoalla ja suklaalla.

Eilen ostimme torilta hetken mielijohteesta siivun rauskua. Selailimme Marmiton-sivustoa ja päätimme valmistaa kalan uunissa päärynöiden ja persikoiden kanssa. Kanelilla ja tähtianiksella maustetut hedelmät vaikuttivat mielenkiintoisilta seuralaisilta rauskulle, mutta lopputulos oli pettymys. Hedelmien maku oli liian tunkkainen. Rausku itsessään kuitenkin oli maistuvaa, ja valmistamme sitä toistamiseenkin tosin toisella tapaa.


Ailes de raie aux poires

300 g rauskua
2 päärynää
1 persikka
Sitruunamehua
1 dl maitoa
2 sipulia
1 tähtianis
1 kanelitanko
Mustapippuria
Suolaa

Keitä päärynöitä ja persikkaa yhdessä kanelitangon ja tähtianiksen kanssa noin 15 minuuttia. Leikkaa hedelmät siivuiksi. Pilko sipuli. Vuoraa uunivuoka leivinpaperilla ja lado hedelmäviipaleet vuoan pohjalle. Aseta rausku hedelmien päälle ja sipulisilppu rauskun päälle. Kaada joukkoon maito ja hieman sitruunamehua. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Alkuperäinen resepti.

Eilen aamulla lenkkeilimme naapurikaupunkiin ja kävimme ostoksilla torilla. Halusin ennen kaikkea löytää kurpitsoita keittoon, jonka reseptin löysin vähän aikaa sitten. Mukaan tarttui edullisesti myös muita kasviksia viikonlopun ja alkavan viikon tarpeisiin. Ostimme lisäksi hieman juustoa, makkaraa sekä lähimaatilan omaa jogurttia. Kotiin palasimme junalla, sillä ostoskassimme painoivat paljon. Tytär on aina innoissaan junalla matkustamisesta. Hän osaa lisäksi jo asiantuntevasti kertoa, millä junalla pääsee kotiin ja millä Pariisiin.


Velouté de potimarron

1 1/2 kg kurpitsaa
150 g mascarponea
1 l maitoa
1 valkosipulin kynsi
1 kokonainen neilikka
tuoretta timjamia
tuoretta ruohosipulia
hyppysellinen jauhettua muskottipähkinää
mustapippuria
suolaa

Poista kurpitsan siemenet ja kuori. Paloittele kurpitsa. Kaada maito kattilaan ja lisää kurpitsan palat. Lisää joukkoon kokonainen valkosipulin kynsi, neilikka ja timjamin varsi. Mausta muskottipähkinällä, pippurilla ja suolalla. Kiehauta keitto. Jatka keittämistä miedolla lämmöllä kannen alla välillä sekoittaen noin 30 minuutin ajan. Poista valkosipuli, neilikka ja timjamin varsi keitosta. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää joukkoon ruohosipuli. Tarjoile mascarponen kanssa.

Alkuperäisessä reseptissä valkosipuli, neilikka ja timjami laitetaan ilmeisesti harsokankaasta tehtyyn pussiin, ja pussi keiton sekaan. Tämä maustepussi olisi kyllä helpottanut mausteiden poistamista keitosta.

Keitossa käyttämäni kurpitsa oli ilmeisesti potiron eikä potimarron. Keitto oli kyllä näinkin hyvää.

Kävin eilen äänestämässä ennakkoon kunnallisvaaleissa suurlähetystössä Pariisissa. En muistanutkaan, että ennakkoäänestäminen on niin tavattoman monivaiheinen tapahtuma: Äänestyslippu suljetaan pieneen kirjekuoreen, sitten pieni kirjekuori laitetaan yhdessä äänioikeusilmoituksen kanssa isompaan kirjekuoreen ja lopulta koko paketti tiputetaan vaaliuurnaan. Toivottavasti posti nyt kuljettaa ääneni perille Suomeen, jotta suomalainen kotikaupunkini saa uuden, paremman kaupunginvaltuuston.


Suomen suurlähetystön vieressä Esplanade des Invalides'lla oli käynnissä Journees de la securité interieure -tapahtuma, jossa eri poliisiosastot ja palomiehet esittelivät toimiintaansa. Näytille oli kärrätty useita palo- ja poliisiautoja. Tytärtä kiinnostivat kuitenkin eniten ratsupoliisien menopelit. Nautimme hetken auringosta poliisiorkesterin soittoa kuunnellen. Tyttären nukahdettua rattaisiin kävelimme pitkin 7. kaupunginosan katuja. Löysin rue du Dragon'lla sijaitsevan Lili's Brownies -kahvilan, joka myy amerikkalaisia leivonnaisia. Vilkaisin ovesta sisään, ja myynnissä olleet kakut näyttivät herkullisilta. Harmikseni olin juuri hetkeä aikaisemmin ostanut suklaapullia, ja amerikkalaiset kakut saivat jäädä odottamaan seuraavaa retkeä Pariisiin.

Tänään on saatu nauttia todella lämpimästä päivästä. Vaikka ulkona on suomalaisen mittapuun mukaan kesäistä, suunnittelin tänään joulukortteja. Minulla on jonkin verran jäljellä vuosi sitten hankkimiani askartelutarvikkeita, mutta en osaa hyödyntää niitä tarpeeksi hyvin, jotta lopputulos poikkeaisi riittävästi viime vuotisista korteista. Kokeilin erästä ideaani, mutta toteutettuna kortti ei ollutkaan yhtä loistokas kuin mielikuvissani. Tulipahan kuitenkin testattua kirpputorilta ostamiani kuviosaksia.


Tänään päivällinen syntyi nopeasti kikherneistä ja kidneypavuista. Keitän papuja suuren annoksen ja pakastan pavut sopivini kerta-annoksina. Tölkkipapuja en voi sietää. Spagetin seurana on siis kastike, jossa on kikherneiden ja kidneypapujen lisäksi sipulia, valkosipulia, paseerattua tomaattia, ruokakermaa ja basilikaa.

Viikonlopun kävelyretkien jälkeen maistuu lounaaksi pehmeä sosekeitto. Tällä kertaa kokeilin Yhteishyvän uusimmassa ruokalehdessä ollutta omena-parsakaalikeittoa. Petyin keittoon hieman, sillä omena ei maistunut keiton joukosta ollenkaan. Ehkä käyttämäni omena ei ollut tarpeeksi hapokas. Seuraavalla kerralla tätä keittoa tehdessäni laitan joukkoon toisenkin omenan. Ohjeessa olleen soijakerman korvasin rasvattomalla maidolla ja tilkalla kuohukermaa. Lisäksi jätin kasvisliemikuution pois.

Jälkiruoaksi kokeilin Cuisine et Vins de France -lehdestä löytämääni uuniomenareseptiä. Confiture de lait antaa näihin uuniomenoihin kivaa makua. Lopputulos ei ollut täysin onnistunut. Omenat maistuivat hyviltä, mutta omenoihin lisätty confiture de lait menee osittain hukkaan sekoittuessaan uunivuoan pohjalle lisättyyn omenasiideriin. Omenoiden kastikkeeksi tuo siideriseos on aivan liian litkua.


Omena-parsakaalikeitto

300 g parsakaalia
1 hapan omena
1 pieni sipuli
1 rkl rypsiöljyä
4 1/2 dl vettä
1/2 dl kermaa
2 dl rasvatonta luomumaitoa
rouhittua viherpippuria
suolaa

Paloittele parsakaali, omena ja sipuli. Kuullota paloiteltuja kasviksia tilkassa rypsiöljyä noin 5 minuuttia. Lisää vesi ja keitä noin 15 minuuttia. Soseuta keitto. Lisää maito ja kerma. Kuumenna keitto nopeasti ja mausta pippurilla ja suolalla.


Les pommes au four

8 pientä omenaa
1 purkki paksua kinuskikastiketta (Confiture de lait)
voita
1 1/2 dl kuivaa omenasiideriä

Pese omenat ja poista siemenkodat omenaporalla. Voitele uunivuoka. Laita omenat vuokaan ja täytä omenan keskellä oleva reikä kinuskikastikkeella. Laita päällimmäiseksi nokare voita. Kaada uunivuoan pohjalle noin senttimetrin paksuinen kerros siideriä. Paista noin 35 minuuttia 150 asteessa.

Olen kärsinyt koko viikon tukkoisesta nenästä, ja myös koko viikonloppu näyttää menevän samoissa merkeissä. Harmillista, sillä sunnuntaiksikin on luvassa ihanan aurinkoista syyssäätä.

Tiistaina saimme vihdoinkin uudet ikkunaluukut vuoden odottelun jälkeen. Luukkujen asennus oli sovittu puoli yhdeksäksi. Hieman puoli yhdeksän jälkeen ikkuna-asentaja soitti kysyäkseen osoitettamme ja tarkempia ajo-ohjeita. Hän sanoi olevansa perillä 15 minuutin kuluttua. Noin 55 minuuttia puhelun jälkeen paikallistimme ikkuna-asentajamme harhailemassa kadulla kerrostalomme edestä. Tämän jälkeen kesti vielä puolisen tuntia ennen kuin työt pääsivät todella vauhtiin. Kahden tunnin ja satojen kirosanojen jälkeen asennustyö oli vihdoin valmis. Toivottavasti luukut nyt toimivat.

Ystäväni suositteli minulla ruoka-aiheista Marmiton-sivustoa jo ihan kielen oppimisen kannalta. Taannoisella maatilareissulla poimimista kesäkurpitsoista oli vielä jäljellä yksi nahistunut yksilö. Päätin käyttää sen dieettikesäkurpitsakeittoon. Pidin keitosta, ja 400 gramman kesäkurpitsasta tuli reilu lounaskeitto yhdelle henkilölle.



Soupe de courgettes diététique

1 kg kesäkurpitsaa
2 sipulia
2 lasillista rasvatonta luomumaitoa
1 lasillinen vettä
2 rkl kevyttä ruokakermaa
3 hyppysellistä jeeraa
tilkka oliiviöljyä
pippuria
suolaa

Paista pilkotut sipulit ja paloiteltu kesäkurpitsa tilkassa oliiviöljyä, kunnen kesäkurpitsat ovat hieman pehmenneet. Lisää jeeraa ja paista kasviksia vielä hetken ajan. Lisää maito, vesi, suola ja pippuri. Keitä, kunnes kesäkurpitsat ovat kokonaan pehmenneet. Lisää kerma ja soseuta keitto.

Reseptin yhteydestä löytyy Marmiton-sivuston käyttäjien kommentteja sekä parannusehdotuksia alkuperäiseen reseptiin.

Tuulista syyssäätä uhmaten päätimme aamulla lähteä pienelle retkelle Pariisiin. Kävelimme Parc Montsouris'n ympäri ja tytär pääsi kiikkumaan leikkipuiston vemputtimilla. Sään mukaan pukeutuneita ranskalaislapsia näkyi valitettavasti vain muutama. Suurin osa pikkutytöistä ja -pojista oli pää paljaana. Itse kyllä ainakin kaipasin kotiin jäänyttä pipoani kovien tuulenpuuskien yllättäessä. Syyskuussa leipäkaupan myyjä ohjeisti minua, että on väärä vuodenaika käyttää pipoa. Syyskuuhan on katsos käytännössä vielä kesää. Tyttärellä oli tuolloin ohut puuvillapipo päässä tuulisella säällä. Tyttären pipo puhututti myös tuntematonta matkustajaa linja-autossa toissa päivänä. Ilmeisesti vielä lokakuussakaan ei ole oikea vuodenaika pipoille, vaikka tuulisi ja sataisi päin näköä. Jään innolla odottamaan, milloin ranskalainen pipokausi alkaa.


Tytär on kääriytyneenä äitinsä huiviin. Äidin kaulaa palelsi, mutta tyttärellä oli mukava olla.

Ensimmäiset syksytuulet puhalsivat eilen oikein kunnolla. Pukeuduin liian kevyesti puistokävelylle ja vilustuin. Tänään on väsyttänyt, enkä ole jaksanut innostua kokkailusta. Olemme syöneet lähinnä pakastimen uumeniin unohtuneita ruokia. Leivoin kuitenkin sämpylöitä piristykseksi. Taidan vielä lääkitä itseäni lasillisella luomupunaviiniä ja käpertyä sohvan nurkkaan tavaamaan Cuisine et Vins de France -lehteä.

Nyt takkuaa painonhallintaprojektin kanssa. Hyvässä laskusuhdanteessa jo tovin ollut paino on jämähtynyt paikoilleen. Kaiken lisäksi paino päätti ensin kiusallaan hieman nousta. Jos kaikki olisi mennyt samoin kuin tähänkin asti, olisin jo uusilla kymmenluvuilla. Harmittaa. Kyllähän minä leivon kaikenlaisia kakkuja, mutta omaan mahaan niistä päätyy vain pieni siivu. Olen ulkoillutkin ja ollut kaikinpuolin aktiivisempi kuin pitkään aikaan. Lisäksi nyt on väärä aika kuukaudesta, jotta voisin pistää kaiken hormoneiden piikkiin.

Tänään on mennyt kurkusta alas:

2 Weetabix-vehnämuroketta, rasvatonta maitoa ja hieman mansikkahilloa 265 kcal

Tomaattisosekeittoa 125 kcal
3 viipaletta ruisnäkkileipää, maustamatonta tuorejuustoa ja paprikaa 220 kcal

Myslipatukka 90 kcal

Kikhernepataa, 2 pientä kasvispihviä ja kvinoaa 355 kcal
Keksi 60 kcal

3 viipaletta ruisnäkkileipää, maustamatonta tuorejuustoa ja paprikaa 220 kcal

Lisäksi vettä, kahvia ja teetä.

Toki meillä viikonloppuna syötiin muutakin kuin muffineja. Sunnuntaina lounaalla nautimme Martha Stewartin ohjeella tehtyä välimerellistä kanaa. Broilerin rintafileen lisäke syntyy kirsikkatomaateista, mustista oliiveista ja kapriksista. Vajaa 2-vuotias tytär piti tästä ruoasta paljon. Hän pyysi jopa lisää oliiveja ja kapriksia!


Lauantaina tein päivälliseksi ihanaa vuohenjuustosalaattia vadelmakastikkeella. Tässä salaatissa pidän kaikista sen aineksista: rucolasta, vuohenjuustosta, pinjansiemenistä sekä kastikkeesta. Salaatin ohje on peräisin Tradekan Me-lehdestä.


Vuohenjuustosalaatti neljälle

Rucolaa
Salaattisekoitusta
50 g pinjansiemeniä
200 g vuohenjuustoa
4 viipaletta moniviljapaahtoleipää
2 tl fariinisokeria tai ruskeaa ruokosokeria
mustapippuria
suolaa

Vadelmakastike

1 1/2 dl vadelmia
1 dl sokeria
1/2 rkl balsamicoa
tilkka vettä

Huuhtele ja kuivaa salaatti. Paahda pinjansiemenet kuivalla paistinpannulla.

Valmista kastike. Lisää vadelmat, sokeri ja tilkka vettä kattilaan. Keitä vadelmia noin viisi minuuttia. Siivilöi seos toiseen kattilaan. Lisää sileään vadelmasoseeseen balsamico ja 1 rkl sokeria ja keitä vielä muutama minuutti, kunnes seos sakenee.

Leikkaa vuohenjuusto siivuiksi ja asettele siivut leiville. Ripottele pinnalle fariinisokeria. Paahda leipiä kuumassa uunissa, kunnes juusto on hieman sulanut. Kokoa salaattiannokset. Rouhi annosten pinnalle mustapippuria ja ripottele päälle hieman suolaa.

Meille piti tulla lauantaina päivällisvieraita, mutta vierailu peruuntui pienimmän vieraan kuumeen vuoksi. Ennätin leipoa jälkiruoaksi suunnittelemani porkkanamuffinit ennen kutsujen peruuntumista. Kuorrutin ja koristelin kuitenkin muutaman muffinin omaksi ilokseni. Loput laitoin pakkaseen vierasvaraksi. Muffinien ohje on muokattu muutamasta muusta ohjeesta, ja olin erittäin tyytyväinen lopputulokseen.


Porkkanamuffinit

2 dl sokeria
2 kananmunaa
100 g suolatonta luomuvoita
2 1/2 dl luomuvehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
3 dl porkkanaraastetta
1/2 dl kookoshiutaleita

Sulata voi ja anna jäähtyä. Vatkaa nopeasti sokeri, kananmunat ja voisula sekaisin kulhossa. Lisää seokseen keskenään sekoitut kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi. Lisää taikinaan porkkanaraaste ja kookoshiutaleet. Paista muffineita vajaa 25 minuuttia 175 asteessa uunin keskitasossa. Annoksesta tulee yhdeksän muffinia.

Gluteenittomat porkkanamuffinit

1 1/2 dl sokeria
2 kananmunaa
2 dl gluteenitonta jauhoseosta
1/2 dl luomumaissijauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
100 g suolatonta luomuvoita
2 dl porkkanaraastetta
1/2 dl kookoshiutaleita

Sulata voi ja anna jäähtyä. Vatkaa sokeri ja kananmunat vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos ja voisula taikinaan. Lisää joukkoon porkkanaraaste ja kookoshiutaleet. Paista noin 15 minuuttia 170 asteessa uunin keskitasossa. Annoksesta tulee 10 muffinia.

Kuorrutus

100 g maustamatonta tuorejuustoa
3/4 dl tomusokeria
1 tl sitruunamehua

Sekoita aineet keskenään. Kuorruta jäähtyneet muffinit ja koristele pienillä marsipaaniporkkanoilla.

Viime viikonloppuna ja alkuviikosta söimme useampaankin otteeseen kesäkurpitsaa. Ahnehdin nimittäin liikaa kesäkurpitsoita viime viikkoisella maatilaretkellä. En yleensä osaa valmistaa kesäkurpitsasta mitään maistuvaa, mutta nyt löysin muutaman ruokalajin, jotka minäkin saan onnistumaan.



Kesäkurpitsaspagetti oli aivan ihanaa! Sitruuna ja ruohosipuli maustavat muuten yksinkertaisen kastikkeen. Alkuperäisen ohjeen mukaan kastiketta ei kypsennetä, mutta itse lämmitin kesäkurpitsasuikaleet ja kastikkeen nopeasti pannulla. Ohje on Martha Stewart -sivustolta löytyvä Zucchini Spaghetti with Creamy Lemon-Chive Dressing.



Kesäkurpitsapiiras maistui myös koko perheelle. Luulen, että syömme tätä piirasta toistamiseenkin. Oikeastaan piiras muistuttaa hieman munakasta, mutta oli maultaan keveämmän oloinen kuin munakas. Makua piiraaseen antavat meirami, persilja ja tilli. Ohje on Zucchini Pie, joka löytyy myös Martha Stewart -sivustolta.

Viikonloppuna halusin kokeilla jotain uutta makeaa leivonnaista. Pidän maapähkinävoista, joten päätin tehdä maapähkinävoipiirakkaa Martha Stewartin ohjeella. Minulla ei ole ohjeessa mainittua irtopohjavuokaa, joten tein piirakan lasiseen suorakaiteen muotoiseen vuokaan. Kauniiden palojen leikkaaminen ja irrottaminen vuoasta oli vaikeaa, joten en saanut piirakasta kelvollisia kuviakaan. Piirakka maistui onneksi ihanalta, ja voin suositella tätä kaikille todella makean ystäville.

Toteutin piirakan gluteenittomista kekseistä. Piirakkavuokani koko poikkesi ohjeessa annetun vuoan koosta, joten suhteutin ohjeen vastaamaan vuokani kokoa. Alla olevat määrät ovat noin 10 cm x 24 cm kokoisella vuoalle. Ohjeessa käytetään yleiskonetta, mutta pelkällä sähkövatkaimellakin pärjää mainiosti.

Maapähkinävoipiirakka

125 g keksejä
50 g voita

75 ml kermaa
50 g maitosuklaata

110 ml maapähkinävoita
70 g tuorejuustoa
50 ml kondensoitua maitoa
110 ml kermaa

Kuluneella viikolla kävimme tyttären kanssa retkellä läheisellä maatilalla yhdessä muutaman muun äidin ja lapsukaisen kanssa. Maatilalla oli mahdollisuus poimia itse muun muassa perunoita, porkkanoita, erilaisia marjoja, salaatteja sekä kukkia. Tyttären kanssa poimimme vadelmia, kesäkurpitsoita ja raparperia.


Keräämistäni raparpereista leivoin gluteenitonta raparperipiirakkaa. Resepti on peräisin mieheni kokoelmista.

Gluteeniton raparperipiirakka

300 g voita
2 1/2 dl sokeria
2 kananmunaa
2 dl maissijauhoja
4 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta

2 tlk kermaviiliä
2 kananmunaa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria

1 l raparperin paloja tai marjoja

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat ja jauhot seokseen. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratun uunipellin päälle. Valmista täyte: Sekoita kananmunat ja sokeri kermaviilin joukkoon. Levitä täyte pohjan päälle. Ripottele marjat tai raparperin palat piirakan päälle. Paista noin 30 minuuttia 200 asteessa.

Tänään kärsin ideapulasta päivällistä suunnitellessani. Tälläisissä tilanteissa linssit ja tomaattimurska pelastavat lähes aina. Tällä kertaa nämä ainekset taipuivat linssikeitoksi.

Leivoin jälleen myös muffineja. Eksyin Vaahteran luomukset -blogiin ja löysin sieltä juuri sopivasti banaanimuffinien reseptin. Hedelmäkulhossa oli ollut jo jonkin aikaa muutama ylikypsä banaani odottamassa sopivaan kakkutaikinaan pääsemistä. Kuvaa muffineista en onnistunut saamaan, sillä asuntoomme suodaan riittävästi luonnonvaloa vain aamutuimaan.


Helppo linssikeitto

2 dl punaisia linssejä
1 prk tomaattimurskaa
7 dl vettä
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
mustapippuria
basilikaa
suolaa

Huuhtele linssit. Pilko sipulit. Kuullota sipuleita tilkassa oliiviöljyä. Lisää joukkoon linssit, vesi ja tomaattimurska. Keitä kunnes linssit ovat pehmenneet. Lisää mausteet.

Eilen juhlistimme kakkukahvein Suomen Akatemian miehelle myöntämää kolmivuotista projektirahaa. Muutamme vajaan vuoden päästä Suomeen ainakin vähäksi aikaa!


Leivoin pikaisesti gluteenittomia vadelma-suklaamuffineja vakioreseptiäni mukaillen. Muffineista tuli tälläkin kertaa hieman lässähtäneitä. En saa sitten millään aikaiseksi täydellisiä leivonnaisia täkäläistä gluteenitonta jauhoseosta käyttäen. Pöh.

Jäljellä on vain kaksi yötä ja sitten mies on taas kotona. Olen jo jostain syystä ihan poikki. Olen tuntenut itseni koko viikon ajan taas tyhmäksi ulkomaalaiseksi. Harmittaa, kun en osaa keskustella tyttäreni asioista tarhatätien kanssa. (Tytär käy tarhassa, kun olen ranskan kielen kurssilla.) Torstaina tarhan tädin mielestä tyttären oli vaikea hengittää. Nyökkäilin ja hymyillen kiitin neuvosta viedä lapsi lääkäriin. Olisin halunnut kertoa, että mielestäni lapsi voi kyllä hyvin, mutten osannut. Nyt pyörittelen jo mielessäni tapoja kertoa, ettei tytär ole käynyt lääkärissä ja on itse asiassa voinut hyvin torstai-illasta lähtien. Tytär ehkä vain hengästyi ja nuhanenäisen hengitys kuulosti pahemmalta kuin olikaan.

Lisäksi silmälasini menivät hieman rikki. Olen käyttänyt vanhoja lasejani, sillä en ole ollut oikeassa mielentilassa mennäksi hoitamaan asiaa elekielellä. Pärjään kyllä oikeastaan melko hyvin vanhoilla silmälaseillani ja muutamalla parilla piilolaseja, kunnes miehellä on aikaa lähteä kanssani optikkoliikkeeseen.




Jokin aika sitten leivoin pikkuleipiä. Halusin päästä helpolla, joten päätin turvautua valmistaikinaan. Löysin vain pakkauksen, jossa oli kuiva-aineet pikkuleipätaikinaa varten. Tehtäväkseni jäi lisätä jauhoseokseen kananmuna ja sulatettua voita sekä nauttia pikkuleipien tekemisestä. Pakkauksessa oli mukana myös hymynaamamuotti ja kuorrute. Lopputulos ei kuitenkaan ollut lähelläkään samanlainen kuin pakkauksen kyljessä. Maku sen sijaan oli ihan kelvollinen. Kaapissa on odottamassa vielä yksi pakkaus seuraavia, toivottavasti onnistuneempia pikkuleipäkokeiluja.

Voi ei. Eilinen terveellinen iltapala vaihtui kulholliseen jäätelöä. Aamulla yritin ryhdistäytyä, mutta en onnistunut. Oli virhe lähteä läheiseen ostoshelvettiin päänkivun orastaessa. Ostin ja tietenkin myös söin kaksi suklaapullaa. Makeanhimo sai tänään todella yliotteen minusta. Tilannetta ei lisäksi yhtään helpota se, että Mieheni on tällä hetkellä työmatkalla aivan liian kaukana. Kauhulla odotan, kuinka moneen herkkuun sorrun vielä seuraavan viikon aikana viihdyttäessäni Tytärtämme yksinäni.


Silloin tällöin haluan leipoa jotain päivällispöytään. Kinkkumuffinit ovat nousseet suosikkiemme joukkoon. Alkuperäisen ohjeen olen saanut Helsingin suomenkielisen työväenopiston kurssilta muutama vuosi sitten ja olen muokannut sitä meille sopivaan muotoon.

Gluteenittomat kinkkumuffinit

115 g suolatonta luomuvoita
2 1/2 dl gluteenitonta jauhoseosta
3 1/2 dl maissijauhoja
1 rkl leivinjauhetta
1 tl sokeria
1/4 tl suolaa
2 1/2 dl rasvatonta luomumaitoa
2 kananmunaa
keittokinkkua suikaleina
emmentaljuustoa raastettuna

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi. Lämmitä maitoa kädenlämpöiseksi. Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti rikki. Sekoita kananmunat ja sulatettu voi maidon joukkoon. Sekoita maitoseos jauhojen joukkoon. Lisää kinkkusuikaleet ja juustoraaste. Paista muffineja noin 20 minuuttia 200 asteessa. Ohjeesta tulee 12 muffinia.

Huh! On yllättävän vaikeaa käyttäytyä järkevästi ruokapöydässä ja jääkaapin ovella. Yleensä syön ihan liian paljon ja ihan liian nopeasti. Kaupan hyllyillä notkuvat herkut huutelevat perääni ihan liian usein. En pysty vastustamaan uusia vanukasmakuja ja reilun kaupan suklaa tuntuu vähän liiankin sallitulta herkulta paremman tuottajahintansa vuoksi. Eilen ja tänään olen käyttäytynyt kunnolla. Jätin kauppaan jopa amerikkalaiset suosikkikeksini, valkosuklaalla kuorrutetut Oreot.

Painonhallintaprojektissani käytän apuna erästä kaupallista kalorilaskuria. Ruokapäiväkirjani eiliseltä näyttää tältä:

Maissihiutaleita ja rasvatonta maitoa 250 kcal

Ruishiutalepuuroa 80 kcal
Jogurttia 120 kcal
Täysjyväkeksi ja Speculoos-tahnaa 95 kcal

Mustikoita ja rahkaa 100 kcal
Soija Macchiato -juomaa 105 kcal

Lämpimät tonnikalaleivät 315 kcal
Salaattia ja salaatinkastiketta 100 kcal
Kevyttä vuohenjuustoa 135 kcal

Jogurttia 120 kcal
Soija Macchiato -juomaa 105 kcal

Lisäksi paljon kahvia ja vettä.

Kesäloman leivontakokeilut jäivät harmittavan vähäisiksi, vaikka olin kuvitellut ajan riittävän myös harrastuksiin. Tein yhden erän suklaamacaroneja sukulaisteni maisteltavaksi. Leivosten kuoret jäivät ehkä aavistuksen verran liian kosteiksi ja olivat herkästi hajoavia. Maku oli hyvä, mutta ehkä aavistuksen verran liian makea.


Suklaamacaron-leivokset

125 g mantelijauhetta
200 g tomusokeria
3 kananmunan valkuaista (noin 105 g)
45 g hienoa sokeria
25 g kaakaojauhetta

100 g tummaa suklaata
1 dl kermaa
20 g voita

Lomat on nyt vietetty ja on taas palattu arkeen. On ihanaa olla jälleen kotona omissa oloissaan. Ahkeran reissaamisen jälkeen tarvitsen kyllä hieman lepoa.

Syksyn tullen on taas aika palata painonhallintaprojektin pariin. Raskauden ja muroilla elämisen myötä jo ennestään pyöreään kehooni on kertynyt kiloja aivan liikaa. Minulle ulkomailla eläminen on ollut haaste ruokailunkin puolesta. Paikallisia herkkuja olisi ennätettävä maistelemaan mahdollisimman paljon, ja terveellinen ruokavalio on unohtunut useampaan otteeseen. Kestää myös aikansa ennen kuin paikallisen valikoiman joukosta löytää uudet, terveelliset suosikkinsa. Tiettyjä asioita ei kuitenkaan löydä vaikka kuinka etsisi. Yhdysvalloissa oli saatavilla raejuustoa, mutta ei rahkaa. Ranskasta taas löytää rahkaa, mutta ei raejuustoa. Painoaan tarkkaileva etsii ainakin satunnaisesti kevyttuotteita. Yhdysvalloissa myyntiin jopa rasvatonta voita. Ranskassa puolestaan kevyttuotteita saa etsiä lähes suurennuslasin kanssa. Kuitenkin ranskalaisen ruokakaupan hyllyn sisältö näyttää jotenkin terveemmältä.

Kuvassa kesälomalainen on luontoretkellä Aulangolla asianmukaisesti varustautuneena. Syksyllä lenkkipolkujen tallaamiseen pitäisi löytyä aikaa, sillä tämän kotirouvan opintohuolet ovat takanapäin. Kotiäititutkinnon lisäksi ansioluettelossa komeilee nyt filosofian maisteri -titteli.

Mes premiers macarons sont là! Leivoin ensimmäistä kertaa macaron-leivoksia ja onnistuin mielestäni hyvin. Väri ei ole yhtään niin houkutteleva kuin lähileipomomme vastaavissa ja täyte on vain kaupan marmeladia. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen.



Macaron-leivokset

125 g mantelijauhetta
200 g tomusokeria
3 kananmunan valkuaista (noin 105 g)
45 g hienoa sokeria
20 tippaa elintarvikeväriä

Ohje on kirjasta La ronde des macarons. Täytteenä sitruuna-limemarmeladia.

Terveisiä Saksasta! Saksassa juhannus ei näkynyt mitenkään, mikä ei minua suuremmin haitannut. Taidankin ottaa tavaksi viettää juhannukseni Suomen rajojen ulkopuolella. Vuosi sitten juhannus sujui rattoisasti rapakon takana muuttolaatikoita pakatessa.

Tapasimme saksalaiset ystävämme, joihin tutustuimme Yhdysvalloissa. Heidän pienestä vauvastaan oli kasvanut hurmaava taapero. Söimme hyvin, katselimme majavia eläintarhassa sekä nautimme viileästä kesäsäästä. Tuijotimme tietenkin jalkapalloakin. Ranskassa jalkapallohuuma ei ole todellakaan ymmärrettävästä syystä näkynyt kadulla, mutta Saksassa se ainakin kuului. Kadulla riitti äänekkäitä juhlijoita niin Saksan, Turkin kuin Venäjänkin voiton jälkeen. Arvioni mukaan Turkin kannattajat olivat äänekkäimpiä. Sunnuntaina matkustimme sitten kotiin sopivasti kannustamaan Italian häviöön.


Tuliaissaalis jäi pieneksi, sillä tyttäreni vastusti tavarataloihin menemistä. Katukahvilassa istuminen oli hauskempaa. Onnistuin kuitenkin ostamaan hieman luomuelintarvikkeita sekä suklaata. Suklaa ei tietenkään ole painoaan tarkkailevan unelmatuliainen, mutta kukapa voisi vastustaa noita ihania konvehteja. Onneksi mieheni suostui syömään puolet tuliaisista.

Gradu on nyt valmis ja hyväksytty. Viimeiset viikot ottivat tiukille. Korjattavaa tuntui riittävän loputtomiin ja pilkkuakin piti viilata. Pelkäsin vielä viimeistä versiota lähettäessäni töpänneeni pahasti ja kirjoittaneeni täyttä sontaa. Tekstini kuitenkin kelpasi. Arvosanaksi tuli eximia cum laude approbatur.



Mieheni kehitti eräänä viikonloppuna ihanan salaatin. Salaatti syntyi edellisen päivän aterialta tähteeksi jääneen keitetyn hirssin ympärille. Kasvisruokailijan version salaatista saa jättämällä kinkun pois.

Hirssi-kikhernesalaatti

Keitettyä hirssiä
Kikherneitä
Vuonankaalia
Tomaattia pieninä paloina
Fetajuustoa
Ilmakuivattua kinkkua pieninä suikaleina
Sitruunamehua
Oliiviöljyä
Basilikaa

Kevät on vaihtunut kesäksi. Olen käynyt ranskan kurssilla. Olen leiponut. Olen tavannut ystäviäni lounaan merkeissä. Perhe on syönyt hyvin. Olen ollut turisti. Olen tuntenut pakottavaa tarvetta siivota. Olen pessyt pyykkiä enemmän kuin olisi ollut tarvetta. Olen ostanut leivontatarvikkeita. Olen käynyt kampaajalla. Olen leiponut lisää ja tarjonnut leivonnaisia ranskan tunnilla. Olen neulonut leikkipuistossa. Olen tavannut ystäviäni leikkipuistossa. Olen käynyt ostoshelvetissä. Olen suunnitellut kesälomaa.

Gradu on edennyt. Se on melkein valmis.

Terveisiä gradutehtaalta! Gradua on käännetty ja väännetty. Ohjaaja on tavattu. Kynnet on hermostuksissa kaluttu verille asti. Nautittu kofeiinin määrä on ylittänyt kaikki sallitut turvarajat. Valmista ei ole tullut. Aikaa on vain reilu kolme viikkoa. Katastrofin ainekset ovat lähes kasassa.

Tällä hetkellä koti on mullinmallin ja perhe syö lähes joka päivä tomaattipastaa. Kalapuikkoihinkin olen jo useampaan otteeseen sortunut, jotta Lapsi saisi edes jonkinlaista lounasta. Meillä taitaa majailla läntisen Euroopan laiskin kotirouva. Tilanteeseen on luvassa parannusta, kun gradu on palautettu tarkistettavaksi ja rouvalla on maisterinpaperit kourassa.



Pääsiäisen aikaan gradua kirjoittettiin Daim-leivosten voimalla. Ohje on
Yhteishyvän Ruokalehdestä. Leivosten tarjoama makuelämys oli vaisu, mutta makeanhimon tyydyttämiseen silti kelpasivat.

Viime päivät ovat menneet gradun seurassa. Olen ahdistunut ja juonut liikaa kahvia. Keskittymiskykyni on herpaantunut monesti ja olen ahdistunut lisää. Olen kuitenkin saanut otteen minua pitkään kiusanneesta todistuksesta. Jospa se pahainen gradu viimeinkin tänä keväänä valmistuisi. Aikaa on vielä vajaa kaksi kuukautta.

Eilen keittiossämme hääri hajamielinen kokki. Tuloksena oli pellillinen mustia kauralastuja, keittolevylle unohtunut sosekeiton alku ja kasa levinneitä muffineja. (Kaipaan muffinipeltiäni!) Muffinit kuitenkin maistuivat hyviltä ja muutama kauralastukin oli ravinnoksi kelpaavaa.

Gluteenittomat suklaa-appelsiinimuffinit

2 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
2 dl gluteenitonta jauhoseosta
1/2 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
75 g suolatonta voita
1/2 dl vettä
1 tl appelsiiniaromia

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskeenään. Lisää jauhoseos, vesi, sulatettu voi ja appelsiiniaromi vaahdon joukkoon. Sekoita varovasti. Paista 175 asteessa. Resepti on muunnelma yläasteen kotitaloustunnilta saadusta omenapiirakan pohjataikinan reseptistä.

Kauralastut

75 g suolatonta voita
2 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl sokeria
1 kananmuna
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Sulata voi. Sekoita kaikki aineet keskenään. Paista lastuja 175 asteessa.

Viime viikonloppuna äänestettiin ranskalaisissa kunnallisvaaleissa. Oli mielenkiintoista tutustua paikallisen demokratian toimintaan käytännössä. Oman suosikin valitseminen oli helppoa: vaihtoehtoja oli vain kaksi. Äänestämäni ryhmittymä voitti tiukan vaalin. Toivottavasti kaupungin päivähoitotilanteeseen on luvassa parannuksia jo tulevana syksynä!

Viikonloppuna meillä tuoksuivat mokkabebeleivokset. Olipa herkullisia leivoksia! Kakkusten ulkonäkö vain oli kaukana täydellisestä. Gluteenittomat Sunnuntai-jauhot pettivät lupauksensa ja leivospohjista tuli muodottomia. Täyte ja kuorrutus onneksi pelastivat kokonaisuuden. Sunnuntai-jauhoja ostin Kiva-putiikista.



Mokkabebejen ohje on Prinsessan keittiössä -blogista. Vehnäjauhot korvasin gluteenittomalla jauhoseoksella.

Leipäkaupassa käynti piristää hieman, kun elämä ulkomaalaisena ketuttaa. Minä syön useimmiten suklaapullia. Siispä, un pain au chocolat, s'il vous plaît!