Marraskuun loppupuoli oli tavanomaista kiireisempi, enkä kyllä taida tylsistyä joulukuunkaan aikana. Ystäväni osti äitiyslomansa alkamisen kunniaksi lentoliput Pariisiin ja tuli tapaamaan meitä. Vietimme yhdessä erittäin mukavat kolme päivää. Tutustuimme hieman pikkukaupunkiimme ja sen lähiympäristöön sekä kävimme Pariisissa. Pariisissa vain kävelimme ympäriinsä näkymiä ihaillen ja piipahdimme muutamassa levykaupassa.


Aloitin eilen jouluvalmistelut oikeastaan pikkuisen pakon edestä. Keitin porkkanasosetta porkkanalaatikkoa varten, sillä reilu viikko sitten ostamani porkkanat alkoivat jo hieman nahistua. Joulukortit jäävät kyllä tänä vuonna askartelematta, vaikka aloitinkin niiden ideoinnin kuukausi sitten. Aika vaan ei tunnu riittävän. Huomenna lähdemme joulumarkkinamatkalle Heidelbergiin Saksaan, ja voinkin siis lisätä ostoslistalleni makeisten seuraksi joulukortit.

Tämä päivä ei kyllä alkanut oikein mukavasti. Päätin lähteä erään järjestön kansainvälisen äitiryhmän tapaamiseen, vaikka ulkona satoi aika rankasti. Kaduin päätöstäni heti alkumetreillä, sillä olin lähes läpimärkä rautatieasemalle päästyäni. Määräasemalla hissi ei toiminut, ja sain retuuttaa portaita pitkin junaradan toiselle puolelle sekä portaita pelkäävän tyttären että rattaat. Sain mukavan hien pintaan tuon jumppatuokioni päätteeksi. Tapaaminen oli hieman vaisu, sillä paikalla oli lisäkseni vain yksi äiti sekä ryhmää organisoivat rouvat. Jutustelu sujui kuitenkin ihan leppoisasti, kunnes toinen rouvista muuttui hyökkääväksi. Rouvan mielestä minulla on lojaalisuusongelma järjestöä kohtaan, sillä osallistun järjestön päivällisten sijaan erääseen toiseen samaan aikaan olevaan tapahtumaan, johon tyttärenikin on tervetullut. Järjestön päivälliskutsut ovat vain aikuisille, ja tyttärelle olisi siis pitänyt löytää lapsenvahti. Kiukkuuntuneena kävelin koko matkan kotiin vesisateessa. Kotimatkalla mietiskelin, että olen onnellinen ilman tuota ryhmääkin. Äitiryhmä oli kyllä oman aikansa tärkeä viikottainen tapahtuma, mutta nyt se on oikeastaan menettänyt merkityksensä. Minulla on tällä hetkellä mukavan paljon muitakin aktiviteetteja, joten tuntuu turhalta kiusata itseään käymällä ryhmän kuihtuneissa tapaamisissa. Arvostan kyllä rouvien vapaaehtoistyötä, mutta rajansa on silti kaikella. Olen antanut oman panokseni osallistumalla ryhmän toimintaan, mutta nähtävästi se ei riitä. Tauko on siis paikallaan.