Joulun ajan suunnitelmat menivät uusiksi sairasteluiden vuoksi. Olen ollut kuumeessa, kurkkuni on ollut kipeä, minulla on silmätulehdus, yskin jatkuvasti ja nenä vuotaa. Pikkuhiljaa alkaa helpottamaan viikon sairastelun jälkeen. Toivottavasti ihana aurinkoinen sää jatkuu huomennakin, sillä haluan jo jälleen ulkoilemaan.

Jouluaaton päivällispöytään valmistin naudanpaistin kaveriksi kirsikka-puolukkarelissiä, jonka ohje on muunnos amerikkalaisesta kiitospäivän aterialla tarjottavan karpalo-kirsikkarelissin reseptistä. Ollessani Yhdysvalloissa osallistuin työpajaan, jossa valmistimme yhdessä muiden ulkomaalaisten kanssa kiitospäivän aterian amerikkalaisrouvien ohjauksessa. Karpalorelissi oli yksi tuon aterian suosikeistani.



Kirsikka-puolukkarelissi

5 dl kivettömiä pakastekirsikoita
1 dl puolukoita
1 dl rusinoita
1 sitruuna
1 appelsiini
2 dl sokeria
2 rkl valkoviinietikkaa
1/2 tl kanelia
1 tl quatre épices -maustesekoitusta (muskottipähkinää, neilikkaa, inkivääriä ja kanelia)

Kuori ja paloittele sitruuna ja appelsiini sekä poista niistä siemenet. Mittaa kaikki ainekset kattilaan ja keitä seosta reilu puoli tuntia välillä sekoittaen. Anna jäähtyä.

Joyeux Noël!

Rouva Suklaapullan saa suhteellisen helposti hetkellisen hermoromahduksen partaalle antamalla tehtäväksi etsiä maustetta, jota ei kulloinkin kyseessä olevassa maassa yleisesti tunneta. Vajaa viikko sitten etsin jauhettua pomeranssinkuorta mielessäni äitini käyttämällä reseptillä leivotut piparkakut. Ajattelin aloittaa etsinnät lähialueeni isoimmasta supermarketista. Maustehyllyllä hikikarpalot kuitenkin alkoivat nousta otsalleni, sillä haluttua maustetta ei näkynyt. Ilmeisesti päivittilen ongelmaani liiankin kuuluvaan ääneen mukana olleelle ystävälleni, sillä eräs rouva tarjosi apuaan. Hänen vinkistään jatkoin pomeranssinkuoren etsintään seuraavana aamuna kotikaupunkini torilta. Valmistauduin ostosmatkaan huolellisesti kirjoittamalla haluamani mausteen nimen ranskaksi pienelle paperilapulle molemmilla vaihtoehtoisilla nimillä. Esitin asiani huonolla ranskan kielelläni maustekauppiaalle, jonka naamasta näki, että hän piti minua vähintäänkin puoliksi höyrähtäneenä. Onneksi jonossa takanani ollut herramies liittyi keskusteluun ja kertoi myyjättärelle pomeranssin todellakin olevan olemassa. Jauhettu pomeranssinkuori jäi kuitenkin löytymättä.

Tällä kertaa piparkakuilla oli sen verran kiire, etten ehtinyt pyytää ketään lähettämään tarvittavia mausteita Suomesta. Piparkakut leivoin viime viikonloppuna ja osa niistä on jo annettu lahjaksi. Jauhettua neilikkaakaan ei tähän hätään löytynyt, ja pipareihin sujahti hieman väkipakolla myös muskottipähkinää. Toivottavasti piparkakut maistuvat vastaanottajilleen, vaikka en kaipaamaani makua saavuttanutkaan.

Piparit vietiin kierrätyslasipurkeissa tyttären tarhan tätien kahvitauolle.

Piparkakut

200 g sokeria
2 kananmunaa
1 1/2 dl tummaa siirappia
200 g luomuvoita
2 tl kanelia
2 tl inkivääriä
2 tl neilikkaa
2 tl pomeranssinkuorta
600 g luomuvehnäjauhoja
1 tl soodaa

Kuumenna siirappi, mausteet ja voi kiehuvaksi ja anna seoksen jäähtyä. Vatkaa kananmunat ja sokeri kevyesti ja lisää mausteseokseen. Sekoita sooda vehnäjauhojen joukkoon. Lisää jauhoseos taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan levätä jääkaapissa vähintään yön yli. Paista pipareita 200 asteessa.

Viime viikonloppuna kutsuimme unkarilaiset ystävämme luoksemme pikkujoulupäivälliselle. Suomalaisia perinneruokia päivällispöydässä edustivat porkkana- ja perunalaatikko. Porkkanalaatikko sai selvästi perunalaatikkoa paremman vastaanoton. Lisäksi tarjosimme naudanpaistia, marinoituja papuja ja fetajuustoa, vihersalaattia sekä kirsikkarelissiä.

Marinoidut pavut

150 g vihreitä papuja
200 g kikherneitä
2 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
200 g fetajuustoa

1/2 dl ananasmehua
1/2 dl rypsiöljyä
1/4 dl dijonsinappia
1/2 rkl sokeria
1/4 tl chilipippuria
1 rkl sitruunamehua
Pari tippaa tabascoa

Keitä papuja muutaman minuutin ajan. Jäähdytä pavut. Hienonna sipulit ja kuutioi fetajuusto. Valmista marinadi ja sekoita se papujen joukkoon. Anna papujen maustua jääkaapissa muutaman tunnin ajan.

Ohje Valio.

Marraskuun loppupuoli oli tavanomaista kiireisempi, enkä kyllä taida tylsistyä joulukuunkaan aikana. Ystäväni osti äitiyslomansa alkamisen kunniaksi lentoliput Pariisiin ja tuli tapaamaan meitä. Vietimme yhdessä erittäin mukavat kolme päivää. Tutustuimme hieman pikkukaupunkiimme ja sen lähiympäristöön sekä kävimme Pariisissa. Pariisissa vain kävelimme ympäriinsä näkymiä ihaillen ja piipahdimme muutamassa levykaupassa.


Aloitin eilen jouluvalmistelut oikeastaan pikkuisen pakon edestä. Keitin porkkanasosetta porkkanalaatikkoa varten, sillä reilu viikko sitten ostamani porkkanat alkoivat jo hieman nahistua. Joulukortit jäävät kyllä tänä vuonna askartelematta, vaikka aloitinkin niiden ideoinnin kuukausi sitten. Aika vaan ei tunnu riittävän. Huomenna lähdemme joulumarkkinamatkalle Heidelbergiin Saksaan, ja voinkin siis lisätä ostoslistalleni makeisten seuraksi joulukortit.

Tämä päivä ei kyllä alkanut oikein mukavasti. Päätin lähteä erään järjestön kansainvälisen äitiryhmän tapaamiseen, vaikka ulkona satoi aika rankasti. Kaduin päätöstäni heti alkumetreillä, sillä olin lähes läpimärkä rautatieasemalle päästyäni. Määräasemalla hissi ei toiminut, ja sain retuuttaa portaita pitkin junaradan toiselle puolelle sekä portaita pelkäävän tyttären että rattaat. Sain mukavan hien pintaan tuon jumppatuokioni päätteeksi. Tapaaminen oli hieman vaisu, sillä paikalla oli lisäkseni vain yksi äiti sekä ryhmää organisoivat rouvat. Jutustelu sujui kuitenkin ihan leppoisasti, kunnes toinen rouvista muuttui hyökkääväksi. Rouvan mielestä minulla on lojaalisuusongelma järjestöä kohtaan, sillä osallistun järjestön päivällisten sijaan erääseen toiseen samaan aikaan olevaan tapahtumaan, johon tyttärenikin on tervetullut. Järjestön päivälliskutsut ovat vain aikuisille, ja tyttärelle olisi siis pitänyt löytää lapsenvahti. Kiukkuuntuneena kävelin koko matkan kotiin vesisateessa. Kotimatkalla mietiskelin, että olen onnellinen ilman tuota ryhmääkin. Äitiryhmä oli kyllä oman aikansa tärkeä viikottainen tapahtuma, mutta nyt se on oikeastaan menettänyt merkityksensä. Minulla on tällä hetkellä mukavan paljon muitakin aktiviteetteja, joten tuntuu turhalta kiusata itseään käymällä ryhmän kuihtuneissa tapaamisissa. Arvostan kyllä rouvien vapaaehtoistyötä, mutta rajansa on silti kaikella. Olen antanut oman panokseni osallistumalla ryhmän toimintaan, mutta nähtävästi se ei riitä. Tauko on siis paikallaan.