Taidan olla hieman kaheli, sillä olen viettänyt luultavasti tämän kesän parhaimmat hellepäivät lähes kokonaan sisätiloissa. Perjantaina olevaan tenttiin on nyt vain pakko valmistautua säästä riippumatta. Kieltämättä toivon, etten olisi ollut niin laiska kylminä kesäkuun alkupäivinä. Toivottavasti helle jatkuu vielä tentin jälkeenkin!


Näin lämpimällä säällä maistuu oikeastaan vain salaatti. Tämän fetasalaatin joukossa oli omalla parvekkeella kasvanutta rucolaa. Herkullista! Ja kun jälkiruoaksi nauttii mansikoita ja jäälattea, niin tenttiin lukeminenkin sujuu ihan toisella tavalla.

Meillä on ilmassa jalkapalloinnostusta, sillä Mies ja Tytär ovat löytäneet yhteisen harrastuksen: Jalkapallon! Jouduin sanomaan hyvästit televisiottomalle elämälle, kun käynnissä olevia jalkapallon maailman mestaruuskisoja varten Mies hankki digiboksin television jatkoksi. Avauspelistä lähtien Mies ja Tytär ovat istuneet vieretysten sohvalla ja tihrustaneet pelejä. Tytär on selvästi kiinnostunut jalkapallon säännöistä, ja Miehellä onkin kova työ vastatessaan kaikkiin visaisiin kysymyksiin. Oikeastaan Mies saisi olla ylpeä pienestä jalkapallofanistaan: Tytär valitsi kaupasta oikealta jalkapallolta näyttävän pallon ulkoleikkeihinsä Hello Kitty ja Nalle Puh -pallojen jäädessä hyllylle. Nyt vain urheiludivarista pieniä nappulakenkiä metsästämään!

Olen leiponut pullaa edellisen kerran varmaan yli vuosi sitten, ja silloinkaan lopputulos ei ollut kovin kelvollinen. Ehkä olen liian kärsimätön hiivataikinaleivonnaisten kanssa, enkä jaksa alustaa ja vaivata taikinaa riittävästi. Lisäksi mielestäni on vaikea tietää, milloin taikinan koostumus on juuri oikeanlainen. Lisään taikinaan aina liian paljon jauhoja ja saan aikaiseksi vain kovia pikkupullia.


Päätin kuitenkin jokin aika sitten yrittää jälleen leipoa pullaa saadakseni lisää harjoitusta ja päästäkseni eroon kuivakaapin ja pakastimen uumeniin unohtuneista ruokatarvikkeista. Joulun piparkakkutalkoista jäänyt piparitaikina oli tarkoitus käyttää pullien täytteenä jo aikoja sitten, mutta kevät oli liian kiireinen, enkä pahemmin ennättänyt leipoa. Nyt kuitenkin sekin piparitaikina tuli vihdoinkin käytettyä. Puolet pullista sai täytteekseen vadelmamarmeladia sekä pistaasipähkinä- ja mantelirouhetta. Vadelmamarmeladin olin ostanut Runebergin torttuja varten, mutta nekin vain jotenkin jäivät leipomatta. Pullat koristelin vielä valkosuklaalla.

Pullataikina

3 dl maitoa
30 g hiivaa
1 tl suolaa
1 dl sokeria
2 tl kardemummaa
1 kananmuna
noin 9 dl vehnäjauhoja
75 g voita sulatettuna

Annoksesta tuli ainakin 30 pientä pullaa, mikä on ihan liikaa meille. Pakastin pullistelee nyt vehnäsistä. Kuka haluaisi pullaa?

Aamuni alkoi Tyttären keittämää kahvia juoden. Haasteelliseksi kahvin keiton teki Miehen poissaolo, mutta Tytär selviytyi tehtävästä hyvin lähes ilman apua. Heti herättyään Tytär ilmoitti keittävänsä minulle kahvia ja kipitti keittiöön. Hän palasi kuitenkin samantien takaisin pyytämään minua mukaansa, sillä ei ylettynyt ottamaan keittimen päällä olevia valkoisia kuppeja. Kun kuppiongelmasta oli selvitty, kahvin keitto sujui kuin tanssi ja tuloksena oli oikein kelvollinen espresso. Maitokahvia en kuitenkaan saanut, sillä Tyttäreni ei omien sanojensa mukaan ihan joka aamu halua keittää vaahtokahvia. Lahjaksi sain Tyttären tarhassa askarteleman kaulakorun.

Aamu jatkui ulkoilulla ja kotitöillä. Kävimme ravintolassa lounaalla, sillä halusin välttyä ruoanlaitolta. Kotimatkalla juttelimme ikääntyneen pariskunnan kanssa, joka muisteli omia lapsiaan Tyttäreni ikäisinä. Tytär halusi näyttää pariskunnalle, kuinka lujaa hänen lenkkareillaan pääsee, ja juoksi puolet matkasta kotiin. Päiväunet maittoivatkin sitten hyvin. Iltapäivällä leivoimme pähkinä-kinuskikakun erääseen tapahtumaan. Illalla kävimme vielä naapurissa kakkukahveilla.

Vappuaattona pesin koko illan pyykkiä ja join puolikkaan omenasiiderin. Hurjaa. Tänään aamulla syntyi kinaa perunasalaatista, eikä kukaan halunnut leipoa munkkeja kanssani. Pikainen kävely kaupungin keskustassa ja iloisten perheiden näkeminen lannistivat riehakasta vappufiilistä entisestään. Sadekin jatkuu. Hauskaa vappua vain.



Gluteenittomat donitsit (yksin leivotut)

8 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 1/2 tl leivinjauhetta
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
2 kananmunaa
2 dl maitoa
1/2 dl öljyä

Paistamiseen:
Öljyä tai kookosrasvaa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa sähkövatkaimella kananmunat ja maito kuivien ainesten joukkoon. Lisää öljy. Anna taikinan levätä hetki viileässä. Leivo donitsirinkilöiksi ja kypsennä kuumassa rasvassa kullankeltaisiksi. Sokeroi valmiit donitsit.

Ohje Semper.

Kun aloitin tämän blogin, ajattelin kirjoittavani muistiin kokemuksiani elämästä Ranskassa. Tein jatkuvasti pieniä ja hauskojakin havaintoja ranskalaisesta elämänmenosta, mutta niistä kirjoittaminen osoittautui vaikeammaksi kuin kuvittelin. En sitten millään osannut muuttaa kokemaani kirjalliseen muotoon. Kokemukset ovat edelleen vain pääni sisällä.

Yritin kuitenkin tehdä pieniä päiväkirjamerkintöjä. Kirjoitin mahdollisimman helpoista asioista, harrastuksista ja ruoanlaitosta. Toivoin, että kirjoittaminen olisi alkanut sujumaan paremmin ja syvällisemmätkin ajatukset olisivat muotoutuneet tekstiksi. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Edellinen merkintä on yli vuoden takaa. Silloin oli kolme kuukautta aikaa Suomeen paluuseen. Alkukesä oli stressaava: Hoidimme muuttoon liittyviä asioita, hankimme Suomesta asunnon, lajittelin tavaroita ja postitin muuttolaatikoita. Rankinta kuitenkin oli läheiseksi ja tärkeiksi tulleiden ihmisten hyvästeleminen.

Muuttopäivän aamu oli kolea. Ensin junalla lentokentälle, sitten "Au revoir!" ranskalaiselle lentokenttävirkailijalle, seuraavaksi "Päivää!" Finnairin lentoemännälle ja kolmen tunnin lento Helsinki-Vantaalle. Olimme saapuneet Suomeen. Nopeasti kupillinen suomalaiseen makuun keitettyä kahvia ja jatkolento maakuntaan. Paluupäivän iltana katsellessani maakunnan ykköskesätapahtumaa alkoholin voimalla juhlistavia keski-ikäisiä tunsin alkavia paluushokin oireita. Olisin halunnut lähteä seuraavalla lennolla takaisin Ranskaan.

Nyt olemme olleet täällä jo päivälleen yhdeksän kuukautta ja olemme kyllä viihtyneet. Sisällä kutkuttelee kuitenkin pienoinen halu päästä vielä kokeilemaan elämää ulkomailla, mutta ensin haluan nauttia nykyisestä olotilastani vielä hetken. On täällä kuitenkin ollut aika kivaa.