Kun aloitin tämän blogin, ajattelin kirjoittavani muistiin kokemuksiani elämästä Ranskassa. Tein jatkuvasti pieniä ja hauskojakin havaintoja ranskalaisesta elämänmenosta, mutta niistä kirjoittaminen osoittautui vaikeammaksi kuin kuvittelin. En sitten millään osannut muuttaa kokemaani kirjalliseen muotoon. Kokemukset ovat edelleen vain pääni sisällä.

Yritin kuitenkin tehdä pieniä päiväkirjamerkintöjä. Kirjoitin mahdollisimman helpoista asioista, harrastuksista ja ruoanlaitosta. Toivoin, että kirjoittaminen olisi alkanut sujumaan paremmin ja syvällisemmätkin ajatukset olisivat muotoutuneet tekstiksi. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Edellinen merkintä on yli vuoden takaa. Silloin oli kolme kuukautta aikaa Suomeen paluuseen. Alkukesä oli stressaava: Hoidimme muuttoon liittyviä asioita, hankimme Suomesta asunnon, lajittelin tavaroita ja postitin muuttolaatikoita. Rankinta kuitenkin oli läheiseksi ja tärkeiksi tulleiden ihmisten hyvästeleminen.

Muuttopäivän aamu oli kolea. Ensin junalla lentokentälle, sitten "Au revoir!" ranskalaiselle lentokenttävirkailijalle, seuraavaksi "Päivää!" Finnairin lentoemännälle ja kolmen tunnin lento Helsinki-Vantaalle. Olimme saapuneet Suomeen. Nopeasti kupillinen suomalaiseen makuun keitettyä kahvia ja jatkolento maakuntaan. Paluupäivän iltana katsellessani maakunnan ykköskesätapahtumaa alkoholin voimalla juhlistavia keski-ikäisiä tunsin alkavia paluushokin oireita. Olisin halunnut lähteä seuraavalla lennolla takaisin Ranskaan.

Nyt olemme olleet täällä jo päivälleen yhdeksän kuukautta ja olemme kyllä viihtyneet. Sisällä kutkuttelee kuitenkin pienoinen halu päästä vielä kokeilemaan elämää ulkomailla, mutta ensin haluan nauttia nykyisestä olotilastani vielä hetken. On täällä kuitenkin ollut aika kivaa.