Eilen aamulla lenkkeilimme naapurikaupunkiin ja kävimme ostoksilla torilla. Halusin ennen kaikkea löytää kurpitsoita keittoon, jonka reseptin löysin vähän aikaa sitten. Mukaan tarttui edullisesti myös muita kasviksia viikonlopun ja alkavan viikon tarpeisiin. Ostimme lisäksi hieman juustoa, makkaraa sekä lähimaatilan omaa jogurttia. Kotiin palasimme junalla, sillä ostoskassimme painoivat paljon. Tytär on aina innoissaan junalla matkustamisesta. Hän osaa lisäksi jo asiantuntevasti kertoa, millä junalla pääsee kotiin ja millä Pariisiin.


Velouté de potimarron

1 1/2 kg kurpitsaa
150 g mascarponea
1 l maitoa
1 valkosipulin kynsi
1 kokonainen neilikka
tuoretta timjamia
tuoretta ruohosipulia
hyppysellinen jauhettua muskottipähkinää
mustapippuria
suolaa

Poista kurpitsan siemenet ja kuori. Paloittele kurpitsa. Kaada maito kattilaan ja lisää kurpitsan palat. Lisää joukkoon kokonainen valkosipulin kynsi, neilikka ja timjamin varsi. Mausta muskottipähkinällä, pippurilla ja suolalla. Kiehauta keitto. Jatka keittämistä miedolla lämmöllä kannen alla välillä sekoittaen noin 30 minuutin ajan. Poista valkosipuli, neilikka ja timjamin varsi keitosta. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää joukkoon ruohosipuli. Tarjoile mascarponen kanssa.

Alkuperäisessä reseptissä valkosipuli, neilikka ja timjami laitetaan ilmeisesti harsokankaasta tehtyyn pussiin, ja pussi keiton sekaan. Tämä maustepussi olisi kyllä helpottanut mausteiden poistamista keitosta.

Keitossa käyttämäni kurpitsa oli ilmeisesti potiron eikä potimarron. Keitto oli kyllä näinkin hyvää.

Kävin eilen äänestämässä ennakkoon kunnallisvaaleissa suurlähetystössä Pariisissa. En muistanutkaan, että ennakkoäänestäminen on niin tavattoman monivaiheinen tapahtuma: Äänestyslippu suljetaan pieneen kirjekuoreen, sitten pieni kirjekuori laitetaan yhdessä äänioikeusilmoituksen kanssa isompaan kirjekuoreen ja lopulta koko paketti tiputetaan vaaliuurnaan. Toivottavasti posti nyt kuljettaa ääneni perille Suomeen, jotta suomalainen kotikaupunkini saa uuden, paremman kaupunginvaltuuston.


Suomen suurlähetystön vieressä Esplanade des Invalides'lla oli käynnissä Journees de la securité interieure -tapahtuma, jossa eri poliisiosastot ja palomiehet esittelivät toimiintaansa. Näytille oli kärrätty useita palo- ja poliisiautoja. Tytärtä kiinnostivat kuitenkin eniten ratsupoliisien menopelit. Nautimme hetken auringosta poliisiorkesterin soittoa kuunnellen. Tyttären nukahdettua rattaisiin kävelimme pitkin 7. kaupunginosan katuja. Löysin rue du Dragon'lla sijaitsevan Lili's Brownies -kahvilan, joka myy amerikkalaisia leivonnaisia. Vilkaisin ovesta sisään, ja myynnissä olleet kakut näyttivät herkullisilta. Harmikseni olin juuri hetkeä aikaisemmin ostanut suklaapullia, ja amerikkalaiset kakut saivat jäädä odottamaan seuraavaa retkeä Pariisiin.

Tänään on saatu nauttia todella lämpimästä päivästä. Vaikka ulkona on suomalaisen mittapuun mukaan kesäistä, suunnittelin tänään joulukortteja. Minulla on jonkin verran jäljellä vuosi sitten hankkimiani askartelutarvikkeita, mutta en osaa hyödyntää niitä tarpeeksi hyvin, jotta lopputulos poikkeaisi riittävästi viime vuotisista korteista. Kokeilin erästä ideaani, mutta toteutettuna kortti ei ollutkaan yhtä loistokas kuin mielikuvissani. Tulipahan kuitenkin testattua kirpputorilta ostamiani kuviosaksia.


Tänään päivällinen syntyi nopeasti kikherneistä ja kidneypavuista. Keitän papuja suuren annoksen ja pakastan pavut sopivini kerta-annoksina. Tölkkipapuja en voi sietää. Spagetin seurana on siis kastike, jossa on kikherneiden ja kidneypapujen lisäksi sipulia, valkosipulia, paseerattua tomaattia, ruokakermaa ja basilikaa.

Viikonlopun kävelyretkien jälkeen maistuu lounaaksi pehmeä sosekeitto. Tällä kertaa kokeilin Yhteishyvän uusimmassa ruokalehdessä ollutta omena-parsakaalikeittoa. Petyin keittoon hieman, sillä omena ei maistunut keiton joukosta ollenkaan. Ehkä käyttämäni omena ei ollut tarpeeksi hapokas. Seuraavalla kerralla tätä keittoa tehdessäni laitan joukkoon toisenkin omenan. Ohjeessa olleen soijakerman korvasin rasvattomalla maidolla ja tilkalla kuohukermaa. Lisäksi jätin kasvisliemikuution pois.

Jälkiruoaksi kokeilin Cuisine et Vins de France -lehdestä löytämääni uuniomenareseptiä. Confiture de lait antaa näihin uuniomenoihin kivaa makua. Lopputulos ei ollut täysin onnistunut. Omenat maistuivat hyviltä, mutta omenoihin lisätty confiture de lait menee osittain hukkaan sekoittuessaan uunivuoan pohjalle lisättyyn omenasiideriin. Omenoiden kastikkeeksi tuo siideriseos on aivan liian litkua.


Omena-parsakaalikeitto

300 g parsakaalia
1 hapan omena
1 pieni sipuli
1 rkl rypsiöljyä
4 1/2 dl vettä
1/2 dl kermaa
2 dl rasvatonta luomumaitoa
rouhittua viherpippuria
suolaa

Paloittele parsakaali, omena ja sipuli. Kuullota paloiteltuja kasviksia tilkassa rypsiöljyä noin 5 minuuttia. Lisää vesi ja keitä noin 15 minuuttia. Soseuta keitto. Lisää maito ja kerma. Kuumenna keitto nopeasti ja mausta pippurilla ja suolalla.


Les pommes au four

8 pientä omenaa
1 purkki paksua kinuskikastiketta (Confiture de lait)
voita
1 1/2 dl kuivaa omenasiideriä

Pese omenat ja poista siemenkodat omenaporalla. Voitele uunivuoka. Laita omenat vuokaan ja täytä omenan keskellä oleva reikä kinuskikastikkeella. Laita päällimmäiseksi nokare voita. Kaada uunivuoan pohjalle noin senttimetrin paksuinen kerros siideriä. Paista noin 35 minuuttia 150 asteessa.

Olen kärsinyt koko viikon tukkoisesta nenästä, ja myös koko viikonloppu näyttää menevän samoissa merkeissä. Harmillista, sillä sunnuntaiksikin on luvassa ihanan aurinkoista syyssäätä.

Tiistaina saimme vihdoinkin uudet ikkunaluukut vuoden odottelun jälkeen. Luukkujen asennus oli sovittu puoli yhdeksäksi. Hieman puoli yhdeksän jälkeen ikkuna-asentaja soitti kysyäkseen osoitettamme ja tarkempia ajo-ohjeita. Hän sanoi olevansa perillä 15 minuutin kuluttua. Noin 55 minuuttia puhelun jälkeen paikallistimme ikkuna-asentajamme harhailemassa kadulla kerrostalomme edestä. Tämän jälkeen kesti vielä puolisen tuntia ennen kuin työt pääsivät todella vauhtiin. Kahden tunnin ja satojen kirosanojen jälkeen asennustyö oli vihdoin valmis. Toivottavasti luukut nyt toimivat.

Ystäväni suositteli minulla ruoka-aiheista Marmiton-sivustoa jo ihan kielen oppimisen kannalta. Taannoisella maatilareissulla poimimista kesäkurpitsoista oli vielä jäljellä yksi nahistunut yksilö. Päätin käyttää sen dieettikesäkurpitsakeittoon. Pidin keitosta, ja 400 gramman kesäkurpitsasta tuli reilu lounaskeitto yhdelle henkilölle.



Soupe de courgettes diététique

1 kg kesäkurpitsaa
2 sipulia
2 lasillista rasvatonta luomumaitoa
1 lasillinen vettä
2 rkl kevyttä ruokakermaa
3 hyppysellistä jeeraa
tilkka oliiviöljyä
pippuria
suolaa

Paista pilkotut sipulit ja paloiteltu kesäkurpitsa tilkassa oliiviöljyä, kunnen kesäkurpitsat ovat hieman pehmenneet. Lisää jeeraa ja paista kasviksia vielä hetken ajan. Lisää maito, vesi, suola ja pippuri. Keitä, kunnes kesäkurpitsat ovat kokonaan pehmenneet. Lisää kerma ja soseuta keitto.

Reseptin yhteydestä löytyy Marmiton-sivuston käyttäjien kommentteja sekä parannusehdotuksia alkuperäiseen reseptiin.

Tuulista syyssäätä uhmaten päätimme aamulla lähteä pienelle retkelle Pariisiin. Kävelimme Parc Montsouris'n ympäri ja tytär pääsi kiikkumaan leikkipuiston vemputtimilla. Sään mukaan pukeutuneita ranskalaislapsia näkyi valitettavasti vain muutama. Suurin osa pikkutytöistä ja -pojista oli pää paljaana. Itse kyllä ainakin kaipasin kotiin jäänyttä pipoani kovien tuulenpuuskien yllättäessä. Syyskuussa leipäkaupan myyjä ohjeisti minua, että on väärä vuodenaika käyttää pipoa. Syyskuuhan on katsos käytännössä vielä kesää. Tyttärellä oli tuolloin ohut puuvillapipo päässä tuulisella säällä. Tyttären pipo puhututti myös tuntematonta matkustajaa linja-autossa toissa päivänä. Ilmeisesti vielä lokakuussakaan ei ole oikea vuodenaika pipoille, vaikka tuulisi ja sataisi päin näköä. Jään innolla odottamaan, milloin ranskalainen pipokausi alkaa.


Tytär on kääriytyneenä äitinsä huiviin. Äidin kaulaa palelsi, mutta tyttärellä oli mukava olla.

Ensimmäiset syksytuulet puhalsivat eilen oikein kunnolla. Pukeuduin liian kevyesti puistokävelylle ja vilustuin. Tänään on väsyttänyt, enkä ole jaksanut innostua kokkailusta. Olemme syöneet lähinnä pakastimen uumeniin unohtuneita ruokia. Leivoin kuitenkin sämpylöitä piristykseksi. Taidan vielä lääkitä itseäni lasillisella luomupunaviiniä ja käpertyä sohvan nurkkaan tavaamaan Cuisine et Vins de France -lehteä.