Kylläpäs aika tuntuu kuluvan nopeasti arkirutiineita pyörittäessä. Mies oli reilun viikon verran työmatkalla näin huhtikuun alun kunniaksi. Minulla oli tarkkaan suunniteltu aikataulu Tyttären kanssa kahdestaan vietetyn viikon varalle, jottei tylsistyminen olisi vain päässyt iskemään. Miehen palattua kotiin stressi, väsymys ja turhautuminen laukaisivat migreenikohtauksen, jonka jäljiltä olen keräillyt voimia nyt muutaman päivän ajan.

Tänä aamuna 2-vuotias Tyttäreni kieltäytyi yhteistyöstä kanssani, minkä seuraukseni vietimme todennäköisesti koko viikon kauneimman aamupäivän sisätiloissa. Minua harmittaa, etten päässyt torille ostoksille, mutten jaksa toisaalta rajattomasti taistella pienen kiukkupussin kanssa. "Menepäs sitten yksin torille", huuteli Tytär vielä peittonsa alta kuin kiusallaan. Neitokainen kyllä tietää, etten voi jättää häntä yksin kotiin. Noh, jäipähän Tyttäreltä saamatta välipalavadelmat.

Ajattelen hieman kateellisena Suomessa vietettävää pääsiäisviikonloppua, josta suuri osa suomalaisista saa nauttia. Pyysin Miestä ottamaan tämän päivän vapaaksi töistä, jotta meilläkin olisi pitkä viikonloppu yhdessä. Tänään ei kuulemma sopinut olla töistä poissa, mutta saan pitkän viikonloppuni joskus myöhemmin. Minä olisin vain tarvinnut vapaani juuri nyt! Väsyttää.